Tanskalais-ruotsalainen pihakoira
HISTORIA
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on harvinaisuus,
kallisarvoinen perintö täynnä Ruotsin ja Tanskan kulttuurihistoriaa. Pihakoira ( Gårdshunden ) kuten harrastajat
sitä kutsuvat, on lähtöisin Tanskasta ja Etelä-Ruotsista,
jossa sitä luultavasti on ollut maatiloilla jo 1700-1800 luvulla.
Tällä pienellä koiralla oli monia tehtäviä maalaistalon pihapiirissä. Se piti pihapiirin puhtaana rotista ja muista pikkujyrsijöistä. Ajoi ketut pois kanaloista. Se oli mukana lasten leikeissä ja aina valmis pieniin kepposiin. Rodun taustasta ei tiedetä paljoakaan, jotkut arvelevat sen edustavan aivan omaa kantaansa, todennäköisesti se polveutuu samasta alkuperästa kuin pinserirodut ja valkoiset englantilaiset terrierit,
joista myös jack russelin terrierit ja kettuterrierit polveutuvat. |
>> Terveys
>> Rotumääritelmä
>> Jalostuksen Tavoiteohjelma
>> Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat
>> Suomen Seurakoirayhdistys
>> KoiraNet jalostustietojärjestelmä
>> Suomen Kennellitto
|
|
Vaikka pihakoira usein ulkonäkönsä vuoksi sekoitetaan jack russelin terrieriin, pihakoira ei ole terrieri, siltä puuttuu terrierille tyypillinen kiivas luonne ja herkkä stressikynnys. Kaupunkilaistumisen myötä 1900-luvun puolivälissä rotu oli vähällä kuolla sukupuuttoon, mutta onneksi ruotsalaiset ja tanskalaiset kasvattajat elvyttivät rodun ja vuonna 1987 Pohjoismaiden kennelunioni hyväksyi rodun virallisesti nimellä Tanskalais-ruotsalainen pihakoira.
FCI hyväksyi rodun heinäkuussa 2008.
Ensimmäinen pihakoira tuotiin suomeen 1989 ja nykyään
rodun edustajia on suomessa reilu 530 kpl.
|
|
LUONNE
Luonteeltaan pihakoira on iloinen, valpas, ystävällinen ja älykäs. Pelkäksi sohvakoiraksi se ei sovi, sillä se viihtyy mukana perheen joka päiväisessä toiminnassa ja siitä saa hyvän kaverin pidemmällekin lenkille. Lämpöä pihakoira rakastaa, se tulee peiton alle nukkumaan, makoilee auringon paisteessa tai takan edessä. Se on myös leikkisä ja vauhdikas, ketteräkin.
Näiden ominaisuuksien ansiosta se sopii erinomaisesti erilaisiin harrastuksiin ja älykkäänä koirana se on myös nopea oppimaan. Rodulle sopivia lajeja ovat mm. agility, näyttelyt, rauniot, tottelevaisuuskoulutus, jälki. Aina ei tarvitse kuitenkaan harjoituskentälle lähteä, pääasia että koiran kanssa touhutaan. Pihakoira on hyvin reviirisidonnainen ja yleensä pysyy hyvin omassa pihapiirissä (reviirillä), pihakoiran reviiri ei välttämättä ole sama asia kuin tontin rajat. Vaikka pihakoira ei ole kooltaa suuri koira, eikä terrieri, pitää kuitenkin muistaa että siltä löytyy luonnetta ja temperamenttiä, se on kuten monesti kuulee sanottavan, suuri koira pienessä koossa. |
|
ULKONÄKÖ
Pihakoira on terverakenteinen maalaiskoira jolla kuuluu olla riittävästi massaa ja lihaksia. Yleisvaikutelmaltaan pihakoira on pienikokoinen, tiivis lähes neliömäinen. Ulkomuodoltaan pihakoira on valmiiksi kehittynyt vasta 3-4vuoden ikäisenä, joten kaksivuotias on vielä kehityksessään "kesken" ja vahvistuu vielä iän myötä. Pihakoiran turkki on lyhyttä ja sileää. Sen vallitseva väri on valkoinen, jossa on yksi tai usean värisiä läiskiä. Koko on nartuilla 32-35 cm ja uroksilla 34-37cm ,
sallittu poikkeama on +-2cm. Pihakoira painaa keskimäärin 8-10kg. Turkki on lyhyt, eikä vaadi paljoa hoitoa, riittää kun poistaa sualla irtokarvat. Hoitotoimenpiteet supistuvatkin koiran normaaliin terveyden-hoitoon, pesuun, hampaiden ja korvien puhdistukseen, kynsien leikkuuseen sekä tasapainoisesta ruokinnasta ja riittävästä liikunnasta huolehtimiseen.
HUOM: Pihakoira ei nimestään huolimatta ole ulkokoira.
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira kuuluu FCI:n roturyhmään 2.
Teksti: Mia Satamo ja Jaana Löfberg
|
|
|
|
PÄIVITETTY 16.5.2011 |
