|
Australialainen paimenkoirarotu, kelpie, on nimetty skotlantilaisten paimenten usein käyttämän koirannimen mukaan. Kelpie on gaelin kieltä ja tarkoittaa veden henkeä. Tämä usein hevosen hahmossa ilmestyvä henki houkutteli ihmisiä veteen ja jossa sitten hukutti heidät.
Rodun juuret juontavat Brittein saarille, josta siirtolaisten mukana kulkeutui 1800-luvun puolen välin jälkeen collie-tyyppisiä paimenkoiria Australiaan. Rodun geeniperimä on siis lähellä työskenteleviä bordercollieita. Australiassa lammas- ja karjataloudesta oli muotoutunut tärkeä elinkeino. Oli siis luonnollista, että paimenkoirista tuli siirtolaisille korvaamattomia apulaisia.
Australian olosuhteet poikkesivat hyvin paljon vihreän saarivaltion olosuhteista. Kuivilla alueilla tarvittiin laajoja laidunmaita, joten eläinlaumojen kasvaessa myös tilakoot kasvoivat eurooppalaisen mittapuun mukaan valtaviksi. Australiassa lammastila voi olla kooltaan 500 000 hehtaaria ja nautatila jopa yli kolme miljoonaa hehtaaria.
Näissä olosuhteissa tarvittiin itsenäiseen työskentelyyn kykeneviä, älykkäitä ja kestäviä paimenkoiria. Koirilla tuli olla voimakas paimennusvietti ja halu tehdä töitä isäntänsä kanssa. Niiden tuli olla luonteeltaan riittävän kovia, jotta ne pystyivät paimentamaan enemmän tai vähemmän villejä karjalaumoja ja äksyjä merinolampaita. Luonteen lujuudesta ja oma-aloitteisuudesta huolimatta kelpiestä muotoutui vähään tyytyvä, tottelevainen ja helposti koulutettava työkoira. Se on väsymätön työskentelijä, joka jaksaa keskittyä tehtäväänsä säästä ja ulkopuolisista häiriöistä piittaamatta.
Suomessa australiankelpie on ensisijaisesti harrastuskoira. Kelpieitä kilpailee menestyksekkäästi agilityssä, tokossa ja PK- sekä pelastuspuolella.
Kelpieitä on nähty agilityn ja tokon maajoukkueissa ja niillä on voitettu suomenmestaruuksia. Pääsääntöisesti paimenrekisterissä olevia kelpieitä (working kelpie / australian stock dog) on Suomessa myös tilakoirina, joista osa on kilpaillut paimennuskokeissa. Työtyypin kelpieitä on viimevuosina tuotu suomeen myös FCI rekisteröityinä.
Kelpie muistuttaa luonteeltaan huomattavasti bordercollieta, yksilökohtaiset erot ovat rotueroja suurempia. Kelpieiden joukosta löytyy kuitenkin itsenäisempiä koiria, sillä tästä ominaisuudesta on ollut hyötyä suurilla laidunmailla joissa koiran tulee kyetä tekemään oikeita tilannearvioita ja toimimaan myös kaukana ohjaajasta.
Dingon verta?
Epäilys dingon osuudesta kelpien perimässä on ollut olemassa rodun alkutaipaleelta asti. On mahdollista, että dingoa löytyy joistakin kelpieistä. Mutta löytyykö sitä jokaisesta kelpiestä on edelleen mysteeri. Tarinoita dingoista on paljon mutta mitään varmoja todisteita niiden osuudesta australiankelpierodun syntymään ja kehittymiseen ei ole löytynyt. Yhdennäköisyys varsinkin working kelpieiden kanssa on kuitenkin silmin havaittavissa.
Lähde: Suomen Bordercolliet ja Australiankelpiet ry.
|
