Tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Tervetuloa tutustumaan pihakoiriimme! Kotisivuiltamme pääset tutustumaan rotuun sekä jalostuskoiriimme. 
 
Lisätietoja rodusta, koiristamme ja kasvateistamme löydät linkeistä. 

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on harvinaisuus, kallisarvoinen perintö täynnä Ruotsin ja Tanskan kulttuurihistoriaa. Pihakoira (Gårdshunden) kuten harrastajat sitä kutsuvat, on lähtöisin Tanskasta ja Etelä-Ruotsista, jossa sitä luultavasti on ollut maatiloilla jo 1700-1800 luvulla.

Tällä pienellä koiralla oli monia tehtäviä maalaistalon pihapiirissä. Se piti pihapiirin puhtaana rotista ja muista pikkujyrsijöistä. Ajoi ketut pois kanaloista. Se oli mukana lasten leikeissä ja aina valmis pieniin kepposiin. Rodun taustasta ei tiedetä paljoakaan, jotkut arvelevat sen edustavan aivan omaa kantaansa, todennäköisesti se polveutuu samasta alkuperästa kuin pinserirodut ja valkoiset englantilaiset terrierit, joista myös jackrusselinterrierit ja kettuterrierit polveutuvat.

Rottakoira Jeni

Jentta & Väinö-kissa © Anna Loimaranta

Vaikka pihakoira usein ulkonäkönsä vuoksi sekoitetaan jackrusselinterrieriin, pihakoira ei ole terrieri, siltä puuttuu terrierille tyypillinen kiivas luonne ja herkkä stressikynnys. Kaupunkilaistumisen myötä 1900-luvun puolivälissä rotu oli vähällä kuolla sukupuuttoon, mutta onneksi ruotsalaiset ja tanskalaiset kasvattajat elvyttivät rodun ja vuonna 1987 Pohjoismaiden kennelunioni hyväksyi rodun virallisesti nimellä Tanskalais-ruotsalainen pihakoira.
FCI hyväksyi rodun heinäkuussa 2008 ja se kuuluu roturyhmään 2.
Ensimmäinen pihakoira tuotiin Suomeen 1989 ja nykyään rodun edustajia on täällä reilut 1300 kpl.

Luonteeltaan pihakoira on iloinen, valpas, ystävällinen ja älykäs. Pelkäksi sohvakoiraksi se ei sovi, sillä se viihtyy mukana perheen joka päiväisessä toiminnassa ja siitä saa hyvän kaverin pidemmällekin lenkille. Lämpöä pihakoira rakastaa, se tulee peiton alle nukkumaan, makoilee auringon paisteessa tai takan edessä. Se on myös leikkisä ja vauhdikas, ketteräkin.
Näiden ominaisuuksien ansiosta se sopii erinomaisesti erilaisiin harrastuksiin ja älykkäänä koirana se on myös nopea oppimaan.

Rodulle sopivia lajeja ovat mm. ralli-toko, agility, tottelevaisuus, hajutyöskentelyt ja näyttelyt . Aina ei tarvitse kuitenkaan harjoituskentälle lähteä, pääasia että koiran kanssa touhutaan. Älykkäänä koirana pihakoira tarvitsee tekemistä, muuten se keksii sitä itse ja saattaa käydä järsimään jotain ei sallittua.

Pihakoira on hyvin reviirisidonnainen ja yleensä pysyy omassa pihapiirissä (reviirillä), pihakoiran reviiri ei välttämättä kuitenkaan ole sama asia kuin tontin rajat. Pihakoira saattaa toki lähteä pupun, kissan tai vaikkapa peuran perään, mutta hetken sitä jahdattuaan tulee yleensä takaisin, tärkeää on että koira koulutetaan tulemaan luokse kutsusta.

Vaikka pihakoira ei ole kooltaa suuri koira, eikä terrieri, pitää kuitenkin muistaa että siltä löytyy luonnetta ja temperamenttiä, se on kuten monesti kuulee sanottavan, suuri koira pienessä koossa.

Svea & Gundvald

Nasta

Pihakoira on terverakenteinen maalaiskoira, jolla kuuluu olla riittävästi massaa ja lihaksia. Yleisvaikutelmaltaan pihakoira on pienikokoinen, tiivis lähes neliömäinen. Ulkomuodoltaan pihakoira on valmiiksi kehittynyt vasta 3-4vuoden ikäisenä, joten kaksivuotias on vielä kehityksessään "kesken" ja vahvistuu vielä iän myötä. Pihakoiran turkki on lyhyttä ja sileää. 
Sen vallitseva väri on valkoinen, jossa on yksi tai usean värisiä läiskiä.Koko on nartuilla 32-35 cm ja uroksilla 34-37cm, sallittu poikkeama on +-2cm. Pihakoira painaa keskimäärin 8-10kg. Turkki on lyhyt, eikä vaadi paljoa hoitoa, riittää kun poistaa sualla irtokarvat. Hoitotoimenpiteet supistuvatkin koiran normaaliin terveydenhoitoon, pesuun, hampaiden ja korvien puhdistukseen, kynsien leikkuuseen sekä tasapainoisesta ruokinnasta ja riittävästä liikunnasta huolehtimiseen. 

HUOM: Pihakoira ei nimestään huolimatta ole ulkokoira. Kylmällä pihakoira palelee ja se tarvitsee manttelin tai takin.