Pinserin alkuperäinen käyttötarkoitus rotta- ja vahtikoirana näkyy luonteessa vielä tänäkin päivänä, mikä tekee pinseristä haastavamman kuin perinteiset seurakoirarodut. Sillä ei ole kovin suurta tarvetta miellyttää ketään, koska alun perin se on tarkoitettu työskentelemään itsenäisesti rotantorjuntatehtävissä siinä missä esim. perinteiset palveluskoirarodut on jalostettu työskentelemään ihmisen kanssa. Pinseri ei sovellu kaikille, eikä sitä lähtökohtaisesti suositella ensimmäiseksi koiraksi tai perheeseen, jossa on pieniä lapsia.

 
Pinseri on oletettavasti suokoirasta polveutuva alkuperältään saksalainen rotu. Vuonna 1881 ”Saksan Koirarotujen Yhdistys” julkaisi seikkaperäisen rotumääritelmän pinseristä. Yhteys snautseriin on selvä. 
Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen rotu oli vähällä kuolla sukupuuttoon. Vuosina 1950-1957 Saksassa ei rekisteröity yhtään pinserin pentua. Pinscher-Schnauzer-Klubin (PSK) silloinen pääjalostusneuvoja Werner Jung onnistui kuitenkin pelastamaan rodun. Hän sai hankittua kaksi pinserinarttua ja kolme kääpiöpinsereistä polveutuvaa uroskoiraa. Linja- ja karsintasiitoksella hän onnistui luomaan 60 koiran kannan, josta muiden kasvattajien oli hyvä jatkaa.

Ensimmäinen FCI:n (Federation Cynologique Internationale) vahvistama rotumääritelmä on vuodelta 1955.
Monessa maassa pinseri on edelleen harvinainen ja melko tuntematon rotu. Suomessa pinsereitä rekisteröidään keskimäärin noin 70 vuodessa.

 

Luonteeltaan  pinseri on eloisa, temperamenttinen ja itsevarma. Nämä yhdistyneenä älykkyyteen ja kestävyyteen tekevät pinseristä miellyttävän koti-, vahti- ja seurakoiran. Pinseri vaatii liikuntaa, toimintaa ja koulutusta. Se on monipuolinen harrastuskoira. Älykkäänä koirana pinseri on mukava ja haastava rotu monipuoliseen toimintaan.

 

Rodulle sopivia lajeja ovat mm. ralli-toko, agility, tottelevaisuus, hajutyöskentelyt ja näyttelyt. Pinseri on älykäs ja nopea oppimaan, mutta koska se ei ole erityisen miellyttämishaluinen, se vaatii motivoimista, ohjaajalta kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. On myös erittäin tärkeää, että usein keskivertokoiraa vilkkaammat pinserit opetetaan rauhoittumaan jo pienestä pitäen. Lapsiperheessä pelisääntöjen molemminpuolinen noudattaminen korostuu. On erittäin tärkeää, että pinserin tarvetta lepoon ja omaan rauhaan kunnioitetaan.

Pinseri on vahva, elegantti ja neliömäinen. Pinserin hyväksytyt värit ovat yksivärinen ruskea eri sävyissään ja musta ruskein merkein (black & tan). Karva on lyhyt ja kiiltävä. Pinserin pää on pitkänomainen, kaula jalo ja riittävän pitkä. Korvat ovat eteenpäin taittuneet. Runko on syvä ja tiivis, selkälinja aavistuksen laskeva. Liikkeet ovat pitkät ja maatavoittavat. Pinseri on ravaaja ja sen liikkeet ovat tasapainoiset, voimakkaat ja vapaat. Pinserin rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 45-50 cm ja paino 14-20 kg.

Pinseri on suhteellisen terve ja pitkäikäinen rotu, etenkin kun ottaa huomioon kannan pienen koon. Silmäsairauksista pinsereillä esiintyy perinnöllistä harmaakaihia (HC) ja PHTVL/PHPV:ta. Jonkin verran esiintyy lievää lonkkaniveldysplasiaa (C-lonkat), joka ei kuitenkaan rodun suhteellisen kevyen rakenteen vuoksi yleensä aiheuta koiralle olennaista haittaa. Nuorten pinsereiden yleisin terveysongelma on halkeilevat ja kärjistään verta vuotavat korvanlehdet. Vaiva on yleinen etenkin nuorilla, alle 2-vuotiailla koirilla.Toinen pinserille ominainen vaiva on ensimmäiseen penikkatautirokotukseen liittyvä rokotusreaktio.

 

Pinseri on varsin helppohoitoinen. Sileälle turkille ei tarvitse tehdä käytännössä muuta kuin poistaa irtokarvat harjalla. Hoitotoimenpiteet koostuvat lähinnä normaaliin terveydenhoitoon, pesuun, hampaiden ja korvien puhdistukseen, kynsien leikkaamiseen sekä tasapainoisesta ruokinnasta ja riittävästä liikunnasta huolehtimiseen.

Lisätietoa pinsereiden terveystilanteesta saat jalostuksen tavoiteohjelmasta.

Alla olevista linkeistä saat lisätietoa rodusta 

Terveys

Jalostuksen tavoiteohjelma

Rotumääritelmä

Pinserit ry
KoiraNet

Suomen Kennelliitto