"Suuri persoona pienessä koossa – uskollinen ystävä arjessa ja harrastuksissa."
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on harvinainen rotu ja arvokas osa Tanskan ja Ruotsin kulttuurihistoriaa. Pihakoiraksi (Gårdshunden) kutsuttu koira on kotoisin Etelä-Ruotsista ja Tanskasta ja sitä on pidetty maatiloilla todennäköisesti jo 1700–1800-luvuilla.
Vaikka pihakoira ulkonäöltään muistuttaa monen mielestä jackrusselinterrieriä, se ei ole terrieri. Pihakoiralta puuttuu terriereille tyypillinen kiivas luonne ja herkkä stressikynnys.
Rotu oli 1900-luvun puolivälissä vaarassa kadota kaupungistumisen myötä, mutta ruotsalaiset ja tanskalaiset kasvattajat onnistuivat elvyttämään sen. Vuonna 1987 Pohjoismaiden kennelunioni hyväksyi pihakoiran virallisesti nimellä Tanskalais-ruotsalainen pihakoira. FCI hyväksyi rodun vuonna 2008, ja se kuuluu FCI:n ryhmään 2. Ensimmäinen pihakoira tuotiin Suomeen vuonna 1989 ja nykyään Suomessa on rekisteröity yli 2700 yksilöä.
Luonne ja arjessa eläminen
Pihakoira on iloinen, valpas, ystävällinen ja älykäs. Se ei sovellu pelkäksi sohvakoiraksi, vaan kaipaa osallistumista perheen arkeen ja ulkoiluun. Se on mainio kaveri pitkillekin lenkeille.
Pihakoira rakastaa lämpöä – se kömpii mielellään peiton alle, lekottelee auringossa tai makoilee takan edessä. Se on myös leikkisä, vauhdikas ja ketterä, ja näiden ominaisuuksien ansiosta se sopii erinomaisesti erilaisiin harrastuksiin. Älykkäänä koirana pihakoira oppii nopeasti.
Pihakoira harrastuksissa
Rodulle sopivia harrastusmuotoja ovat esimerkiksi:
rally-toko
agility
tottelevaisuuskoulutus
hajutyöskentely
näyttelyt
Aina ei tarvitse lähteä kentälle – tärkeintä on, että koiran kanssa touhutaan. Jos älykäs pihakoira ei saa tarpeeksi tekemistä, se keksii sitä itse – eikä aina toivotulla tavalla.
Käytös ja reviiritietoisuus
Pihakoira on vahvasti reviiritietoinen, ja usein pysyy pihapiirissä ilman aitaa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että koiran käsitys reviiristä ei aina vastaa tontin rajoja. Se saattaa lähteä hetkellisesti eläimen perään – kuten pupun, kissan tai peuran – mutta palaa yleensä nopeasti takaisin. Luoksetulon kouluttaminen on silti ehdottoman tärkeää.
Pihakoira ei ole ulkokoira
Vaikka nimi viittaa pihalla olemiseen, pihakoira ei ole ulkokoira. Se palelee kylmällä säällä ja tarvitsee silloin takin tai manttelin. Se viihtyy ihmisten läheisyydessä ja osana perhettä – sisätiloissa lämpimässä.
Koko ja ulkomuoto
Pihakoira on pienikokoinen, tiivisrakenteinen ja lähes neliömäinen maalaiskoira, jolla tulee olla riittävästi massaa ja lihaksia. Se ei ole kevytrakenteinen seurakoira. Ulkomuodoltaan pihakoira kehittyy hitaasti ja on valmiiksi kehittynyt vasta 3–4 vuoden iässä – kaksivuotias on vielä kesken ja vahvistuu iän myötä.
Koko: nartut 32–35 cm, urokset 34–37 cm (sallittu poikkeama ±2 cm)
Paino: keskimäärin 8–10 kg
Turkki: lyhyt, sileä, ei vaadi suurta hoitoa
Väri: valkoinen pohjaväri, jossa yksi tai useampia väriläiskiä
Turkin hoito on helppoa – irtokarvat poistetaan harjalla, ja muilta osin hoitotoimet koostuvat normaalista koiran perusterveydestä: kynsien leikkuu, korvien ja hampaiden puhdistus, pesut tarpeen mukaan, laadukas ruokinta ja riittävä liikunta.
Ota Yhteyttä
Voit ottaa yhteyttä meihin oheisella lomakkeella tai sähköpostilla: yacatisdogs@gmail.com
Pentutiedusteluissa kerrothan viestissäsi perheestäsi, koirakokemuksestasi ja miksi sinua kiinnostaa kyseinen rotu.